Zofia Kossak: Kuningas ja kerjäläinen: historiallinen romaani

Lähellä Roomaa Hyvän Paimenen majatalon pihalla muuan pieni Franciscus ja joukko harmaisiin puettuja huolettomia kerjäläisiä istuu iltaa ulkosalla. He ovat kertoneet matkaavansa Pyhän isän luo saadakseen vahvistuksen veljeskuntansa säännöille.
 Veljien iloinen puheensa ja naurunsa ärsyttävät ärtynyttä harmaapäistä ritari Jean de Brienneä joka on vuoden viivyteltyään menossa tapaamaan Pyhää isää ottaakseen vastentahtoisesti vastaan Jerusalemin kuningaskunnan kruunun.  Sitä varten hänen on naitava kuningaskunnan kruununperillinen Maria de Montferrat, joka on nuori suloton tyttö.
Jeanin vastahankaisuuden syynä  on Champagnen kreivitär Blanche de Navarre, Navarran hallitsijasuvun  jälkeläinen, tumma komea nainen joka miehensä tieten on lemmensuhteessa Jeanin kanssa.
 Majatalon emännän huolena ovat hänen lapsensa, jotka on lumonnut seudulle ilmaantunut saarnamies joka opettaa lapsia hylkäämään perheensä ja lähtemään vapauttamaan Pyhää hautaa.
  Kohtaaminen majatalolla on ensimmäinen muttei viimeinen kerta kun  kerjäläisveli pyhä Franciscus ja kuningas Jean kohtaavat. He tapaavat ristiretkellä Damiettan kaupungin edustalla Niilin suistossa ja vielä Jeanin hallituskaupungissa Akkonissa. Mainittakoon että Franciscuksen tavoin Jean de Brienne, Maria de Montferrat ja Blanche de Navarre ovat historiallisia henkilöitä.

Kuningas ja kerjäläinen - nimellä suomeksi ilmestynyt teos on puolalaisen Zofia Kossakin kansainvälisesti tunnetuin romaani, joka on käännetty useille kielille. Bez oręża ( Blessed are the Meek) ilmestyi 1937. Edellisvuonna kirjailijatar oli saanut Puolan arvostetuimman alan tunnustuksen, Puolan kirjallisuuden akatemian Kultaisen laakeriseppeleen.
 Zofia Kossak-Szczucka (1888-1968) syntyi taiteilijasukuun. Hänen isoisänsä oli Puolan historiaan erikoistunut taidemaalari ja kuvittaja Juliusz Kossak ja hänen setänsä Wojciech  saavutti mainetta isänsä manttelinperijänä. Hänen isänsä taisteli upseerina Puolan itsenäisyyssodassa ja oli kartanonomistaja.
 Zofia Kossakin  julkaisutoiminta alkoi 1922 ja jatkui lähes kuolemaan saakka. Hän kirjoitti alkuvaiheessa pääasiassa katolisiin lehtiin jatkokertomuksia, jotka julkaistiin myöhemmin kirjoina.   Hän kirjoitti eniten  historiallisia romaaneja mutta myös uskonnollisia teoksia. Kuningas ja kerjäläinen kuuluu hyvin kumpaankin kategoriaan.
 Toisen maailmansodan aikana Zofia Kossak kuului saksalaismiehitystä vastustavaan vastarintaliikkeeseen. Vuonna 1942 julkaistiin hänen laajalle levinnyt julistuksensa Protesti, joka vaati puolalaisia katolilaisina ja isänmaanystävinä auttamaan vainottuja juutalaisia vaikka he olivatkin ”Puolan vihollisia”. Hän osallistui myös juutalaisia suojelevan Zegota - järjestön perustamiseen Puolan kotiarmeijan yhteyteen. Natsit pidättivät Kossakin ja hän joutui Auschwitziin  mutta onneksi hänen todellinen identiteettinsä jäi vangitsijoilta pimentoon ja hän vapautui. Kossak osallistui Varsovan kansannousuun elokuussa 1944.
 Toisen maailmansodan jälkeen juutalaissyntyinen kommunistinen sisäministeri, joka tunsi Zofia Kossakin sodanaikaisen toiminnan, kutsui hänet puheilleen, varoitti uhkaavista tulevaisuuden näköaloista  ja kehotti häntä lähtemään maasta. Kirjailija  noudatti neuvoa ja palasi Puolaan vasta 1957 olojen jo vapauduttua jonkin verran.
  Jerusalemin Yad Vashem nimesi kirjailijan vanhurskaaksi kansojen joukossa 1985.

Mutta palatkaamme Roomaan 1200-luvun alussa.
 Franciscus kumppaneineen elelee Assisin piispan Guidon palatsin pihalla ja odottaa pääsyä paavi Innocentius III:n puheille kuulemaan mikä on hänen ratkaisunsa pienien veljien säännöistä.
 Innocentius  on unettomuuden vaivaama mies. Häntä raastavat virkansa mukana tuomat huolet.
Kristikunta on jälleen vuosisadan vaihteessa 1200-luvun alkaessa levottoman lopunajan tuntojen vallassa. Kirkon auktoriteetti tuntuu järkkyvän. Kerettiläisiä esiintyy kaikkialla ja eteläinen Ranska on albigenssisotien tuhoama. Jerusalemin Pyhä hauta näyttää olevan varmemmin kuin milloinkaan uskottomien käsissä röyhkeiden venetsialaisten houkuteltua ristiretkeläisarmeijan ryöstämään Konstantinopolin ja jäämään sinne.
 Franciscus Assilainen veljineen on osa paavin huolta lukemattomista epämääräisistä saarnamiehistä. Kardinaalikollegiossa hän on valmis hyväksymään pienten veljien sääntöjen hylkäämisen. Kuten kardinaalit sanovat, miten kukaan nykyään voisi elää niin kuin evankeliumit opettavat.
 Paavia vaivaa kuitenkin painajainen jonka hän näki nukahdettuaan aamulla hetkeksi. Lateraanikirkon muurit olivat sortumassa eikä paavi voinut tehdä mitään. Jostain oli juossut pieni mies repaleisessa kaavussa ja hän tarttui sortuviin muureihin. Jättiläismäiseksi kasvaneena hän kietoi kätensä kirkon ympärille ja piti sen pystyssä. Sitten hän jälleen kutistui pieneksi mieheksi. Hetken ajan paavi näki hänen kasvonsa.
 Kun Franciscus kutsuttuna tulee kuulemaan paavilta tuomion, tämä tunnistaa hänet unensa mieheksi. Pieni harmaaviitainen päätyy Innocentiuksen syleilyyn ja oikopäätä Pyhä isä hyväksyy veljeskunnan säännöt.

Roomasta kuningas Jean lähettää maineikkaan trubaduurin Guglielmo  Divinin Blanchen luo kutsumaan tämä Akkonin hallituskaupunkiin. Kuningas matkaa itse edeltä. Blanche suostuu tuumaan mutta ennen lähtöään hän ostaa paikalliselta noidalta myrkkyä ,sillä hän ei jakaisi Jeania tämän nuoren kuningattaren kanssa. Jätän kertomatta, miten tämä kolmiodraama päättyy etten vie juonipaljastuksella lukijalta liikaa jännitystä.
 Mutta mainittakoon trubaduuri Guglielmo, että hän paluumatkalla Ranskasta Roomaan huomaa olevansa vanha ja pelkäävänsä kuolemaa. Mitä tapahtuukaan, kun hän törmää Roomassa saarnaavaan Franciscukseen?
 Lasten ristiretki, jonka paavi oli toivonut elvyttävän ristiretki-innostusta, osoittautuu saraseenien kanssa orjakauppaa käyvien venetsialaisten huijaukseksi. Mutta raivostuneet äidit pakottavat miehet ristiretkiarmeijaan jotta he vapauttaisivat lapset.
Innocentius kuolee ennen ristiretkeä ja siihen päättyy romaanin ensimmäinen kirja. Todettakoon että kirjailijatar ottaa luonnollisesti taiteellisia vapauksia tapahtumia kuvatessaan. Hänen aikanaan lasten ristiretki oli tosin historioitsijoidenkin keskuudessa tunnustettu tosiasia, mutta meidän aikanamme on tapahtuma varsin laajasti nähty legendana.

Toinen kirja kuvaa tapahtumia Lähi-idässä.
Jean de Brienne oli Innocentiuksen ehdokas ristiretken johtoon mutta Akkonissa hänen aikansa kuluu Blanchen seurassa. Jättämällä Rooman vastausta vaille hän edesauttaa  yhtä ylimielisen kuin kyvyttömän  kardinaali Pelagiuksen nousua ylipäälliköksi. Jeanin sotasuunnitelma iskemisestä  Niilin suiston Damiettan kautta Egyptiin islamin vaurauden lähteille kuitenkin hyväksytään suunnitelmaksi. Franciscus lähtee matkalle myös.
Lähes kaikki menee retkellä hyvän alun jälkeen pieleen. Se että Kairon sulttaani al-Kamil sallii ristiretkeläisarmeijan lähteä pois rauhassa, on hänen luonaan vierailleen Franciscuksen ansiota.
Mutta en tässäkään halua tehdä juonipaljastusta.
Sulttaanin fermiinin suojelemana Franciscus pääsee käymään Jerusalemissa ja Pyhässä maassa. Jerusalemissa hän Pyhän Lasaruksen veljien kanssa nostaa masentuneiden kristittyjen mielialoja ja järjestää Pyhän haudan kirkon siivouksen.  Pian Franciscuksella on veljien piiri Jerusalemissa. Mutta viestintuoja Roomasta pakottaa hänet palaamaan. Hänen sijaisensa pienten veljien johtajana kun on vienyt veljeskunnan uusille oudoille poluille.

Zofia Kossakin teos on hyvä historiallisena romaanina, ja hänen kuvauksensa Franciscuksen saarnoista ja keskusteluista välittää laupeaa ja armeliasta katolisuuden tulkintaa. Esimerkiksi Franciscuksen lohdutus itsemurhan tehneen naisen miehelle lienee armeliaampaa uskontulkintaa kuin mikä oli vallalla kirjan ilmestymisen aikaan Puolassa. Franciscuksen suhtautuminen muslimeihin kunnioituksen ja lähimmäisenrakkauden hengessä on viesti, joka olisi syytä kuulla myös meidän päivinämme.

Zofia Kossak: Kuningas ja kerjäläinen: historiallinen romaani
K.J. Gummerus OY, Jyväskylä 1948
Alkuteos Bez oręża (1937, powieść historyczna,
englanninkielinen laitos Blessed are The Meek
Englannista suomentanut Olli Nuorto
Runosäkeistöt Tyyni Haapanen-Tallgrenin
teoksesta Trubaduureja