tiistai 29. maaliskuuta 2016

Henryk Sienkiewicz: Qvo vadis? Kertomus Neron ajoilta

Henryk Sienkiewicz (1846-1916) on 1800-luvun lopun merkittävimpiä kirjailijoita. Hänen kansainvälisesti tunnetuin pääteoksensa on Qvo vadis? Kertomus Neron ajolta vuodelta 1896.  Itse asiassa teos oli ilmestynyt ajan tavan mukaan jatkokertomuksena puolalaisessa lehdessä jo edellisen vuoden puolella.  (Mainittakoon että latinan sanan quo, ”minne” kirjoitusasu suomen kielessä on muuttunut 1900-luvun alkupuolen muodosta qvo). Yli 50 kielelle käännetty romaani osaltaan toi hänelle Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1905. Mutta Sienkiewiczin laajaan tuotantoon kuuluu myös 1600-luvun kohtalokkaita sotia käsittelevä trilogia, joka on puolalaisen kansallisen kirjallisuuden perusteoksia (palaan trilogiaan myöhemmin).
 Qvo vadis on avoimesti kristillinen historiallinen romaani, joka löytyi lapsuudenkotini kirjahyllystä. Mutta vasta tämän pääsiäisen alla luin sen jatkona kirjailijan puolalaisromaaneille.
 Kirja oli vaikuttava lukuelämys ja toi Rooman varhaisen kristillisen seurakunnan ja apostolit Pietarin ja Paavalin elävänä sielun silmien eteen.
 Kirjan nimi Qvo vadis? Tulee latinalaisesta lentävästä lauseesta Quo vadis, Domine? ( Minne menet, Herra?). Pietarin teoissa, Uuden testamentin apokryfikirjoihin kuuluvassa teoksessa, esiintyvä legendan mukaan Pietari esitti tämän kysymyksen Jeesukselle tämän tullessa häntä vastaan Via Appialla Pietarin paetessa keisari Neron toimeenpanemia kristittyjen vainoja. Jeesus vastasi: ”Roomaan uudelleen ristiinnaulittavaksi”. Pietari ymmärsi moitteen ja palasi kaupunkiin, jossa kärsi marttyyrikuoleman ensin kastettuaan lukemattoman määrän ihmisiä jotka vainosta huolimatta valitsivat kristinuskon. Tämä Jeesuksen ja Pietarin kohtaaminen esiintyy Sienkiewiczin kirjan loppupuolella.
 Qvo vadis siis sijoittuu keisari Neron hallituskaudelle (54-68) ja sen loppupuolelle n. vuoteen 64. Romaani huipentuu Rooman palon, jota väitettiin Neron sytyttämäksi. Keisari tekee kristityistä syntipukkeja ja aloittaa ensimmäiset kristittyjen joukkovainot kaupungissa.
 Tätä historiallista taustaa vasten asettuu roomalaisen sotapäällikön Marcus Vinitiuksen ja lygien kansan kuninkaantyttären Lygian rakkaustarina. Lygia ja hänen varhain kuollut äitinsä olivat Roomassa panttivankeina ja kenraali Aulus ja hänen vaimonsa Pomponia olivat kasvattaneet tytön omana lapsenaan. Pomponia on kristitty ja hän opasti myös tytön kristilliseen uskoon. Lygian suojelija hänen myrskyisissä vaiheissaan on väkivahva lygilainen palvelija Ursus, joka myös on kristitty.
 En paljasta tarinan juonta ja nuorten kohtaloa lukijalle, jolle vielä on edessään romaanin lukeminen. Mutta sen voin kertoa että dramaattinen ja jännittävä tarina suurelta osalta kuvaa itsekkään ja julman sotilaan mielenmuutosta rakkauden ja rakkauden myötä kohtaamansa kristinuskon jalostamana.
 Vinitiuksen lähin kumppani on hänen enonsa, keisarin lähipiiriin kuuluva hyveellinen esteetikko Petronius, joka elää elämänsä rappeutuneen ja tuhoutuvan pakanallisen maailman jonkinlaisena viimeisenä ylväänä edustajana.
 Romaanin vaiheissa tärkeä osa on filosofoivalla kreikkalaisella kelmillä Chilonilla, varsinaisella Juudas- hahmolla, jonka kohtalo kuitenkin lopulta eroaa raamatullisesta esikuvastaan.
 Qvo vadis on väkevä johdatus uskomme ja kirkkomme varhaisten vaiheiden merkittävään ajankohtaan: apostolien Pietarin ja Paavalin työn päätepisteeseen. Se on myös huikean jännittävä historiallinen rakkauskertomus. Suomennoskin on kestänyt hyvin aikaa.


Henryk Sienkiewicz: Qvo vadis? Kertomus Neron ajoilta, 1896
Suomentanut Maila Talvio. Neljäs painos, WSOY 1936

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti