Kirsti Ellilän aiempia kirjasia on täällä blogissa esitelty aiemmin, ja myös tämän syksyn uusi Hemminki-kirja ansaitsee huomion. Taas kerran huomioin että tekijä on sen verran tuttu että arvostelun sijaan keskityn esittelemään teosta.
Kiinnostuneena kuitenkin odottelin kun huhut alkoivat kertoa että tällainen kirja on tulossa: Pyhän Birgitan perilliset asetti odotukset korkealle ja autuas Hemminki on taas paremmin esillä kun noin viidensadan vuoden jälkeen kanonisaatioprosessia on alettu taas sysiä eteenpäin...
Olin aluksi hieman pettynyt että tämä ei sitten ollutkaan sarjakuva vaan kuvitettu tietokirja, mutta tämäkin kerrontaratkaisu toimii. Kirjana tämä on aika vaikeasti luokiteltava, lajityyppihybridi jota lopulta kuvaa parhaiten sen oma nimi.
Turun piispa Hemmingin maallinen vaellus (n. 1290-1366) toki muodostaa merkittävän osan kirjasta, siinä määrin kun siitä on säilynyt dokumentteja, mutta paljon esitellään myös aikakautta yleensä, millaisissa oloissa Hemming virkaansa hoiti ja millaista oli elämä keskiajan Suomessa.
Mutta koska kyseessä on autuas piispa Hemming, kuolema on vain yksi välivaihe, ja tämän jälkeen pyhäksi havaitsemista ja kanonisaatiota käsitellään yhtä lailla laajasti, samoin prosessin katkaissutta reformaatiota ja sen vaikutuksia (joka esitetään hieman eri sävyssä kuin Suomen yleisessä historiankirjoituksessa ehkä on totuttu).
Perinteinen hagiografia tämä ei kuitenkaan ole, tässä ei todistella kuinka pyhä Hemming olikaan vaan ennemmin pohditaan mitä on olla pyhä. Kysymyksenä ei ole vain että kuka sinä Hemming olit vaan myös kuka sinä Hemming olet.
Kaikessa tässä on mukana nykyhetken ihminen ja hänen näkökulmansa, tässä tapauksessa kirjailija joka kirjassa puhuttelee suoraan kohdettaan: Hemmingin elämänvaiheet esitetään sinä-muodossa. "Ehdit elämäsi aikana kirjoittaa lukemattomia saarnoja, mutta ne eivät ole kovin hyvin säilyneet jälkipolville. Tiettävästi vain Upsalan yliopiston kirjastossa on säilynyt erään saarnasi käsikirjoitus."
Samaan henkilökohtaiseen tyyliin sopii myös kuvitus, Ellilän tuttu epämuodollisen ilmeikäs piirrostyyli tuntuisi ehkä oudolta perinteisessä historiakirjassa, mutta tässä se on osa kokonaisuutta, sekoitus historiallista fyysistä todellisuutta ja kuinka se koetaan nykyajassa. Samoin historiapohdinnassa ei epäröidä käyttää anakronistisia käsitteitä kun siltä tuntuu (mm. Ruotsin ja Novgorodin välisten konfliktien yhteydessä puhutaan ekumeniasta...)
Pieni kirja Hemmingistä on elämäkerta ja populaari historiallinen katsaus joka katsoo myös hieman sivuun materiaalisesta historiasta, kuten kohteelleen sopiikin.
(noin muuten kirjasta huomattiin parit painovirheet, nämä varmaan korjataan seuraavaan painokseen).
Kirsti Ellilä: Pieni kirja Hemmingistä
KATT 2015, 76 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti