René Daumal - Mont Analogue

 

Tämä kirja löytyi satunnaisesti viimesyksyisiltä kirjamessuilta periaatteella (halpa hinta ja kiinnostavan näköinen etu- ja takakansi, en ollut muuten teoksesta tai kirjoittaja René Daumalista ikinä kuullutkaan (kirjan koko nimi on siis "Mont Analogue: Vertauskuvallisesti todenperäinen ja epäeuklidinen vuoristo- ja seikkailukertomus").

Kirjan juoni on aika höyrähtänyt, pari henkilöä ovat teoreettisesti keksineet että jossain on olemassa jonkinlainen suurvuori, Himalajaa korkeampi, joka on välittäjä taivaan ja maan välillä ja jossa yhdistyvät myyttiset vuoret Siinaista Olympokseen ja ties mihin, mutta joka olisi konkreettinen, ainakin sen perusta olisi saavutettavissa vaikka huippu ei olisikaan. Ja tiettyjen fyysisten piirteiden vuoksi se on vain vaikeasti löydettävissä ja siksi ei yleisessä tiedossa. Mukaan he saavat muutaman muun innostuneen vuorikiipeilijän tai muuten asiasta kiinnostuneen, ja matkalle lähdetään...

Kirjoitustyyli on omalla tavallaan varsin yksinkertainen (ja Aki Räsäsen käännös mukavaa luettavaa) että kirja etenee varsin reipasta vauhtia, seikkailukertomuksen formaatista pidetään kiinni, mutta sisällössä kiedotaan varsin runsaasti myyttejä, filosofiaa ja kaikenlaista muuta: mukana on aika paljon Jules Vernea mutta myös Johannes Siinailaista.

Jälkimmäinen mielleyhtymä tekeekin tästä mielenkiintoisen ja tämänkin blogin kristillispainotteisen luennan kannalta relevantin: on vaikea sanoa onko kirjailija varsinaisesti pyrkinyt hengellisyyteen (tai erityisesti kristilliseen hengellisyyteen) mutta viittauksia kyllä riittää: retkeä vuoren huipulle johtaa isä Sogol (jonka nimen anagrammiluonteeseen kiinnitetään huomiota), varsinainen Mont Analogue on valtava vuorisaari eteläisellä pallonpuoliskolla Danten Kiirastulen tapaan ja kuten Danten Kiirastulessa on seitsemän kerrosta, oli tähänkin kirjaan tarkoitus tulla seitsemän lukua...
Alussa matkalle kokoontuva ryhmä josta osa jää jo lähtökuoppiin tuo mieleen Faridaddin Attarin Lintujen matkan ja tietysti hengellinen kilvoittelu kuvataan muutenkin mielellään matkana, Johannes Siinailainen puhuu portaista ja esim. Katariina Sienalaisen Dialogi joen ylittämisestä siltaa pitkin. Kirjassa on liitteenä joitain muistiinpanoja ja fragmentteja, joihin kuuluvista esim. vuorikiipeilyä yleisesti kuvaileva teksti tuntuu yhtä lailla kertovan jostain muusta kuin vuorikiipeilystä...

Transsendenssi tunkee muutenkin koko kirjan läpi: vuori itsessään on löydettävissä vain sattumalta (johdatuksesta?) ja/tai kilvoittelulla kun sitä ymmärtää etsiä, vaikka se onkin koko ajan läsnä, samoin vuorelta löytyvät kallisarvoiset peradamit, ja vuori itsessään on välittäjä maan ja taivaan välillä...


Oma ironinen ulottuvuutensa kirjaan tulee myös siitä että se on keskeneräinen, kirjailija kuoli tuberkuloosiin ennen kuin sai teoksen valmiiksi ja niinpä viides luku päättyy kesken lauseen (muistiinpanojen perusteella suunnitteilla oli seitsemän lukua). Niinpä teos itsessään muistuttaa siinä kuvattua Mont Analogueta: perusta on tavoitettavissa mutta huippu ei. Vastaavista kesken jääneistä ja tavallaan sen vuoksi paremmista teoksista mieleen tulee Chrétien de Troyesin Perceval joka samalla tavalla katkeaa kesken lauseen, ennen kuin Perceval saa selville mikä Graal on ja mikä on sen tarkoitus (ja kirjana jossa lähdetään matkalle etsimään transsendenttiä totuutta se on tietysti myös yksi sopiva verrokki tälle).
Ja aiheeseen sopivasti eri lukijat tuntuvat löytävän eri piirteitä kirjasta, sen omalaatuisuudesta on helppo olla samaa mieltä mutta muuten eri lukijat löytänevät omia tulkintojaan tai ehkä eivät löydä mitään.

René Daumal - Mont Analogue (1952, postuumi)
Suom. Aki Räsänen
Basam Books 2014, 162 s.