Viena Valkeameri kuvaa kirjassaan Olivia, mea culpa tietä kohti katolilaisuutta, kohti katolisen kirkon yhteyttä seremonioineen, sakramentteineen, sakramentaaleineen, rukouksineen, vaatimuksineen ja velvollisuuksineen, uhrauksineen mutta myös vapautuksineen ja armon lahjoineen.
Kirja sisältää monikerroksista kerrontaa. Kertojina Suomen näyttämöllä ovat kirjan minä, Judit, hänen bloggaaja-mumminsa Laila Halme, sekä hänen vanhempansa ja muut sukulaisensa. Kirjan toisessa osassa liikutaan Maltalla, jossa Judit asuu muutaman tärkeän elinvuotensa ja jossa hän löytää tiensä katoliseen kirkkoon erityisesti opiskelijatoverinsa Maxin opastuksella. Kolmannessa osassa Judit on joutunut kiiruusti palaamaan Suomeen eräiden järkyttävien tapahtumien vuoksi. Kolmannen osan kertojat ovat sairaalamaailman ihmisiä, Juditin sukulaisia, eritoten Juditin isä joka on sairaalan omistaja ja gynekologi.
Lukijan kestää jonkin aikaa orientoitua kirjan tyyliin ja sen tapahtumiin, mutta kun alkuun on päästy, kirja vie ainakin katolisen lukijan mennessään. Judit tietää ja tuntee syvällisesti, mitä kääntyminen katolilaisuuteen merkitsee. Hän joutuu siinä yhteydessä myös henkilökohtaiseen kriisiin, sillä hänen rakkaansa Max ei halua syventää henkilökohtaista suhdettaan Juditiin. Lopulta Judit joutuu luopumaan rakkaastaan, joka valitsee pappiskutsumuksen perheenisän kutsumuksen sijaan.
Toinen dramaattinen tapahtuma liittyy Juditin isään, joka gynekologin ammatissa kokee abortit yhä vaikeammaksi, sillä isän mielestä abortti on murha. Juditin isän äiti bloggaa asiasta ja aikaansaa melkoista keskustelua, joka johtaa isää kohtaan suunnattuun väkivallantekoon.
Tällaiset tapahtumat muodostavat puitteet kerronnalle, jossa kirjoittaja kuvaa katolisuuden piirteitä, sen vetovoimaa ja vaatimuksia. Hän on erityisen ihastunut Neitsyt Marian kunnioituksen vankkaan asemaan kirkossa, jopa niin, että hän päättää koko kirjan Terve, Maria -rukouksen latinankieliseen versioon.
Kirjoittaja on vakuuttunut katolilainen. Hänen tiensä kohti kokemaansa totuutta on ollut pitkä ja vaikea, ja se on vaatinut uhrauksia. Hän paheksuu erityisesti aborttia, joka katolisen kirkon opin mukaan on murha, eikä kirjoittaja kavahda asian esittämistä dramaattisinkaan sanakääntein, joiden äänitorvena bloggaaja-mummi toimii. Hän ei kavahda esittää varhaisen abortin kuvaamista seuraavasti: Alkuraskaus keskeytyy lääkärin määräämin lääkkein naisen kotona ja sikiö poistuu vessan kautta viemäriin, jossa rotat sen syövät. Tämä sinänsä totuudenmukainen selostus aikaansaa yhteiskunnallisen liikehdinnän ja kertojan isä siis joutuu siinä yhteydessä väkivallan kohteeksi.
Hyvin kirjoitetut, dramaattiset käänteet eivät kuitenkaan liene kirjoittajan päätavoite. Ne vain koukuttavat lukemaan eteenpäin. Kaunokirjallista osaamista osoittaa mm. luku, jossa lukija kulkee Kristuksen vanhempien kanssa ristin juurelle. Kirjassa on oivallinen, joskin toki fiktiivinen, kertomus siitä, mitä ristinkuoleman jälkeen tapahtui Neitsyt Marialle ja Joosefille.
Kirjan joistakin teknisistä puutteista huolimatta (jotka liittyvät lääketieteen teknisiin yksityiskohtiin ja joihinkin kirkollisiin käsitteisiin), kirja on totuudenmukainen näkemys katolisen kirkon opeista ja niiden vaikutuksesta jokapäiväiseen elämään, messussakäyntiin, rukouselämään, ripittäytymiseen, pidättyvyyteen, lähimmäisenrakkauteen. Kirja on tervetullutta luettavaa nykymaailman kiihkottomaan, mauttomaan ja pehmeäpohjaiseen lällärielämään tottuneille tapakristityille. Missään vaiheessa kirjoittaja ei koe velvollisuuksia raskaina, vaan hän toistaa tavan takaa niiden puhdistavan ja elvyttävän merkityksen hengelliselle elämälle, koko elämälle. Kirjoittajan rakkaus pyhimyksiä ja eritoten Neitsyt Mariaa kohtaan on tarttuvaa.
Kirja on opas kirkkoon hakeutumista pohtiville. Se antaa toisenlaisen kuvan kuin mitä katekismuksesta ehkä saa. Se raottaa ovea tavallisen katolilaisen arkielämään. Voi olla, että sen sanoma on esitetty nykyaikaiselle lukijalle liiankin yksioikoisesti, mutta on hyväksi, että myös tällainen vertaiskirjoittajan teos on nähnyt päivänvalon. Samalla kun uskonelämä asettaa vaatimuksia, se täydentää, vapauttaa ja elvyttää.
Robert Paul 24.5.2015
Viena-Lemmikki Valkeameri: Olivia, mea culpa . 427 sivua, Elisa sähkökirja, ISBN: 9789522829986, 4,90 €
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti