Naantalin luostarin lääke- ja yrttikirja

Ankarat rohdot ankariin vaivoihin

 -eli mitä Naantalin luostarin lääke- ja yrttikirja kertoo entisaikojen elämästä?

Kuten valistuneet tietävät, Naantalissa toimi birgittalaisluostari ennen uskonpuhdistusta. Se perustettiin 1400-luvulla ja uskonpuhdistuksen myötä hiipui niin, että nyt on jäljellä vain maan peittämät rauniot ja luostarin kirkko.

Luostaria ajattelee hyvin henkisenä ja hengellisenä paikkana, jossa eletään irrallaan maailmasta ja maallisten vaivojen ulottumattomissa, tai ainakin niistä piittaamatta. Siksi Naantalin luostarin lääke- ja yrttikirja avasi minulle uuden ja vähän yllättävänkin näkökulman menneisyyden ihmisten olosuhteisiin ja siihen mikä oli luostarin rooli sen vaikutuspiirissä asuvien ihmisten elämässä.

Yrttikirja esittelee kahdeksan parantavaa yrttiä eri käyttötapoineen. Monet sairauksista, joihin yrteistä etsitään parannusta, vaikuttavat varsin tuskallisilta vai mitä sanotte siitä, että nokkosen siemenet murskattuina ja sekoitettuina hunajaan ovat hyviä kylkiluiden paiseisiin. Nokkosen lehtiä kannattaa myös tunkea verta vuotavaan nenään. Mirhalla puolestaan on se hyödyllinen ominaisuus, että se tappaa matoja korvista, poistaa suolimadot ja kuolleen lapsen. Myös koiruoho auttaa korviin joissa on mätää ja matoja. Majavan haustaa (sitä erittyy majavan peräpäässä olevista rauhasista) käytettiin moniin vaivoihin ja siitä todetaan, että se vahvistaa aivoja ja avaa kipeän suun. Mutta jos majavan haustasta on pulaa, majavan pissa ajaa teoksen mukaan aivan saman asian.

Alkeelliset hoitomenetelmät huvittavat, mutta pistävät myös miettimään. Miten yleistä mahtoi olla, että ihmisillä oli korvissa mätää ja matoja? Paiseetkin saavat yrttikirjassa paljon huomiota. Mietin millaista on ollut potea korvamätää ja -matoja, kylkiluiden ja nivusten paiseita ja hammassärkyjä joskus viisisataa vuotta sitten, kun on eletty täällä kylmässä ja pimeässä, vailla nykyajan mukavuuksia. Ihmiset ovat varmasti ymmärtäneet ruumiillisuuden hyvin eri tavalla kuin me nykyajan ihmiset ymmärrämme. Ruumis, kiitollinen aasimme joka vie meitä eteenpäin elämän polulla, aiheuttaa elämän varrella monenlaista kivuliasta vaivaa, joita ei ole aina pystytty tehokkaasti hoitamaan.

Nykyään me ymmärrämme ruumiillisuuden ilon ja mielihyvän lähteenä. Olemme terveitä, haluamme säilyä nuorekkaina. Seksuaalisuuden ilot ja lisääntymisen vaivat ja vaarat on ehkäisymenetelmien myötä voitu erottaa toisistaan (katolisen kirkon vastalauseista huolimatta). Tietenkin vanhuus tulee vaivoineen, mutta turvaamme modernin lääketieteen menetelmiin ja oletamme, että saamme potea vaivamme mahdollisimman mukavissa olosuhteissa ilman kirppuja, luteita ja täitä.

Kuitenkin nämä meidän mukavuutemme koskevat tälläkin hetkellä vain pientä osaa maailman väestöstä. Minua Naantalin luostarin lääke- ja yrttikirja puhutteli juuri tästä näkökulmasta. Olen etuoikeutettu, kun olen onnistunut syntymään pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon joka lamankin kourissa yrittää vielä pitää huolen kansalaisistaan. Ja miten hauras tämä järjestelmä lopulta on.

On onnellinen sattuma, että kirja on säilynyt jälkipolville. Repaleinen käsikirjoitus löytyi Turun tuomiokirkosta 1600-luvulla ja päätyi sata vuotta myöhemmin Tukholman kuninkaalliseen kirjastoon. Kirjan laatijoista ei ole tietoa, mutta on perusteltua olettaa että se on ainakin osittain syntynyt nimenomaan Naantalin luostarissa. Emäluostari Vadstenan oma yrittikirja oli hyvin erilainen.

Seija ja Rauno Tirri ovat kääntäneet käsikirjoituksen viidennen osan ja yrttikirja onkin oikeastaan vain 15 sivun pituinen. Teksti on kirjaan käännetty myös ruotsiksi ja englanniksi. Minua jäi askarruttamaan, että mitä niissä neljässä muussa osassa on? Kuka kääntäisi?

(Artikkeli on ilmestynyt Birgitan ystävä-lehdessä, alkupuolta vähän muokkasin)