Sven Stolpe: Kuningatar Kristiina. Hänen aikansa ja hänen aatemaailmansa.

Mika Kaurismäki on ohjannut tänä vuonna ensi-iltansa saavan kansainvälisen yhteistuotantoelokuvan Girl King/ Tyttökuningas, joka kertoo Ruotsin kuningatar Kristiinan (1626-1689, valtaistuimella 1632-1654) tarinan. Elokuvan esittelyteksti on sekoitus silkkaa fantasiaa ja joitain tosiasioita. Teksti maalailee prinssinä kasvatetun edistysmielisen lahjakaan nuoren naisen kamppailua hallitsijana konservatiivisten voimien ympäröimänä. Hänet halutaan naimisiin kansleri Axel Oxenstiernan Johan-pojan kanssa, mutta hän itse rakastaa kaunista hovinaista Ebba Sparrea ja tämäkin johtaa hankaluuksiin. Kristiinasta tehdään varsin moderni roolimalli. Mutta mitähän sanotaan hänen kääntymisestään katolisuuteen?

Elokuvan inspiroimana aloin pohtia mitä itse tiedän kuningatar Kristiinan vaiheista ja hänen kääntymyksestään. Olen aiemmin lukenut mainion Ruotsin suurvalta-ajan historioitsijan Peter Englundin elämäkerran Kristiinasta (suomeksi 2007). Se on uusin ja varsin elämänmakuinen ruotsalainen kirja Kristiinasta.  Kuningatar Kristiinan ristiriitaista identiteettiä ja hänen roolihahmojaan Englund peilaa hyvin. Kristiinan kääntyminen katolisuuteen jää kuitenkin vähälle huomiolle. Kruunusta luopumisen syy se ei ollut eikä hänen kääntymiseensä näytä liittyvän paljon uskonnollisuutta. Vasta vanhana naisena hän löytää itsessään uskonnollisen tunteen ja omaksuu mystiikan.

Mutta mitä Kristiinan katolisuudesta osaisi sanoa varhaisempi Kristiina-elämäkerturi Sven Stolpe?
Stolpe oli katolinen kirjailija ja ajattelin hänen voivan kertoa "totuuden" Kristiinan kääntymyksestä katolisuuteen. Hänen elämäkertansa ”Kuningatar Kristiina. Hänen aikana ja aatemaailmansa ” ilmestyi suomeksi 1967.

Sven Stolpe kertoo että Kristiina oli hyvin maskuliininen paitsi tavoiltaan ja asenteiltaan myös ulkonäöltään ja ruumiinrakenteeltaan ja hänen äänensä oli miehekäs. (1960-luvulla tutkijat avasivat Kristiinan haudan varmistaakseen hänen sukupuolensa). Näin Kristiinan kokemat sukupuoli-identiteetin ongelmat eivät välttämättä olleet seurausta vain hänen kasvatuksestaan, jossa henkisenä antina oli valtioviisaus kansleri Axel Oxenstiernan opettamana ja muuten ratsastus, soturikoulutus, metsästys jne.

Kristiina oli ihastunut 30-vuotisen sodan myötä Ruotsiin päätyneistä taideaarteista ja kirjakokoelmista. Kuten tunnettua hän kutsui myös oppineita hoviin. Hän oli ahkera opiskelija, muttei tehnyt erityistä vaikutusta muiden mukana Tukholmaan tulleeseen Descartesiin.
Stolpen mukaan Kristiina oli nimenomaan taiteiden ja tieteiden suosija, ilman että hän itse oli erityisen intellektuaalinen.

Synnynnäinen poliitikko Kristiina oli eikä kaihtanut machiavellisia juonia ajaessaan omia etujaan ja joskus myös hallitsemansa maan.

Sven Stolpen mukaan Kristiina tunsi yhtä suurta intohimoa kuningattarena sekä hovinaiseensa Ebba Sparreen että suosikkiinsa Magnus De La Gardiehen. Mutta molemmat rakkaudet jäivät presiöösien rakkauskirjeiden tasolle. Magnus oli suorastaan vaivautunut kuningattaren tunteista koska hän piti Kristiinaa vastenmielisenä. Stolpen mukaan tämä oli ominaista muillekin miehille, joihin Kristiina kiinnitti huomionsa. Ebba Sparren jälkeen viehtymys kauniisiin nuoriin naisiin jäi vaikka Kristiina muuten halveksi naisia.

Stolpe on armoton ajatukselle, että Kristiina olisi luopunut kruunusta katolisuuden tähden. Kristiina halusi pois virastaan ensi sijaisesti siksi että häneltä odotettiin avioliittoa ja kruunuperijää. Hän kammoksui avioliittoa, seksuaalisuutta ja inhosi raskautta ja kaikkea muutakin mitä naiseuteen liittyy.
Hän oli myös periaatteessa vakuuttunut, ettei nainen voisi olla hyvä hallitsija.
Hän ei myöskään viihtynyt Ruotsissa vaan kaipasi elämää Euroopan kulttuurikeskuksissa.

Stolpen mukaan Kristiinan kääntyminen katolisuuteen ei johtunut hengellisestä tarpeesta vaan siitä että vastusti luterilaista puhdasoppisuutta libertiininä (mikä 1600-luvulla ei tarkoittanut elostelijaa vaan kirkon puitteissa toimivaa vapaa-ajattelijaa) ja uskoi katolisissa maissa oltavan suvaitsevaisempia. Keskusteluissa katolisten kirkonmiesten kanssa olennainen kysymys Kristiinalle oli, hyväksyykö katolinen usko luonnontieteen uudet saavutukset.
Kristiinan maailmankatsomus oli ajalle ominainen stoalaisuus, hyveoppi oli siinä tärkeä. Tässä tapahtui muutos vasta kypsällä iällä, jolloin kuningatar päätyi vihdoin kristilliseen mystiikkaan - mutta sen kvietistisenä harhaoppina tuomittuun suuntaan.

Sven Stolpe pitää Kristiinaa traagisena hahmona, mutta elämänsä joka vaiheessa hän etsi Jumalaa ja tunsi uskonnollista kaipausta.

Sven Stolpe: Kuningatar Kristiina. Hänen aikansa ja hänen aatemaailmansa. Suom. Synnöve Saraja. Porvoo, 1967