perjantai 6. maaliskuuta 2015

Malala Yousafzai - Minä olen Malala




Täydet pisteet kirjalle, aivan kuten Malala sai koulukokeissakin. Hyvä että naksautin ja latasin kirjan läpyskälleni. Parina iltana olen ollut Malalan matkassa Pakistanin kohtaloissa. Ehdottomasti kannatti lukea, tuli vietettyä laatuaikaa. 

Malala on kauniisti ja syvästi uskova pakistanilainen muslimityttö, joka ymmärtää Koraaninsa toisin kuin talibanit: ”tietysti tyttöjen pitää saada käydä koulua, ei Koraani sitä kiellä, päinvastoin.” (Talibani-militanteilla on vastakkainen extreme-tulkintansa, sen tunnemme paremmin.) 
Katoliselle sielunmaisemalle on hyväksi nähdä islamin lempeän version kauneutta, ettei islam tarkoita pelkästään sitä hirmutekojen miesjoukkoa.

Kirja on viehättävä ja rauhallinen kuvaus sisältäpäin sellaisesta, mitä uutisissa kuulemme silppuina ja välähdyksinä. Malalan kertomus  siitä, miksi talibanit yrittivät ampua hänet, laajenee arjen kuvaukseksi, joka paikkaa tietojamme. Pakistanin myrskyinen politiikka saa taustoja, kirja ikään kuin ompelee yhteen hajatietojamme ja sijoittaa ne vuorimaisemaan, Malalan rakastamaan vehmaaseen kotilaaksoon. Ihmisten elämän situaatio ei ole vain se, mikä meille välähtää tv-uutisissa taisteluina ja tulvina, kuolleiden lukumääränä. Malala kertoo perheen lujista siteistä, vieraanvaraisuudesta ja tyttöjen ystävyydestä. Hän kuvailee hyviä tapoja, toisten auttamista. Yksinäisyyttä ei ole vaikka on köyhyyttä. Kulttuuritaustaa tulee sukujen perinteille ja hyville naapurisuhteille. Malalan äidin mielestä talibanit eivät ole uskovaisia, tuskin edes lahkolaisia! Hän on lukutaidoton itse, mutta tukee miestään ja tytärtään näiden taistellessa koulutuksen puolesta. Talibanien kauhuteot ovat kirjassa läsnä, mutta kun kertojana on rukoileva tyttö, jonka mieliväri on vaaleanpunainen, näemme islaminuskosta lempeän puolen. Kokonaisuudesta tulee ylistys uskolle, toivolle ja perheen rakkaudelle. Hyviä perusarvoja on heillä järjestyksessä, mm. perhe on keskeinen. Mielenkiintoista on oppia, miten kaikki hyvä on sekoittunut erikoisiin suvun tapoihin, kansan traditioihin.

Jumalaa ei saa etuilla, hänelle on jätettävä kaikki tuomitsemisvalta. Kirja voi auttaa katsomaan rakastavasti eksyksissä olevia.

Bloggauksen kirjoitti Lemmikki Valkeameri

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti