Viivi Luik katsoo, että hänen päätymisensä Roomaan on kohtalo. Hän kertoo alkaneensa matkan sinne jo pikkutyttönä kun Koti-Virossa näki kuvan Colosseumista. Elämä johdatti niin, että hän ennen Roomaa tutustui Helsinkiin, New Yorkiin ja ennen kaikkea Berliiniin, ja tämä kaikki opasti häntä matkalla. Ihan käytännössä Luik päätyi ikuiseen kaupunkiin Viron suurlähettilään puolisona vähän ennen vuosituhannen vaihdetta.
Viivi Luikille Rooma on ennen muuta
paavin kaupunki. Hänellä on viittauksia katolisuuteen. Isäjumala
on kirjassa usein esiintyvä taustavaikuttaja. Omasta kääntymisestään
katoliseen uskoon Luik ei puhu, enkä tiedä tapahtuiko se
Rooman vuosina.
Viivi Luik kuvaa Roomasta
arkipäiväisiä asioita, joissa kaupunki ja italialaiset saavat aivan
uskomattomia ominaisuuksia. Etsitään asuntoa, palellaan talvella
lämmittämättömissä taloissa, käydään hammaslääkäreillä,
suutarilla joka sattumoisin onkin myös luumestari, kahviloissa,
Hadrianuksen palatsissa.
Niin Roomassa kuin Berliinissä Luik
nostaa esiin ihmisen marginaalista, vanhan balkanilaisen
sotapakolaisen joka ei vielä osaa kerjätä, nuoria kerjäläistyttöjä
lapsensa kanssa, ja nämä kohtaukset ovat puhuttelevimpia. Tytöt
eivät ole säälin kohteita vaan arvokkaita yksilöitä, jotka
elävät elämäänsä. Berliinissä lapsensa tähden vanhempansa
hylännyt Magda on saanut apua virolaissyntyiseltä luterilaiselta
pastori Atspolilta, joka on ehkä kirjan mielenkiintoisin
henkilöhahmo. Roomassa Magdan albanialainen kohtalotoveri ei ole
löytänyt auttajaansa.
Viivi Luikin kerronnassa eri ajat ja
paikat liittyvät taianomaisesti yhteen. Tästäkin romaanista, kuten aiemmin
suomennetuista romaaneista Seitsemäs rauhan kevät (1986) ja Historian
kauneus ( 1991), näkyy että kirjailija on myös ja jopa ennen kaikkea
runoilija.
Anja Salokannel tekee varmasti hyvän käännöksen. Silmille kuitenkin hypähtää, että hän taivuttaa Liettuan Kaunasin Kaunakseksi.
Viivi Luik: Varjoteatteri
( Varjuteater, 2010)
Suom. Anja Salokannel
Kustannnusyhtiö Tammi, Helsinki 2011. 264 s.
Kivaa, että blogiin on liittynyt Baltian tuntija! Kaunas taipuu ilman muuta Kaunasin, mutta kumpi on oikein: Lietuan vai Liettuan? Minun mielestä jälkimmäinen. Tämän kirjan aion joskus etsiä käsiini.
VastaaPoistaKorjasin kirjoitusvirheen Liettua-sanassa.
VastaaPoista