Ignatiuksen (1491-1556) autobiografia on hengellisen elämäkertakirjallisuuden klassikko. Jesuiittajärjestön perustaja antaa tässä "selvityksen kaikesta, mitä hänen sielussaan on tapahtunut tähän hetkeen asti." Katoliseksi kääntynyt luterilainen teologi Seppo A Teinonen käänsi teoksen suomeksi vuonna 1979.
Teinonen toteaa esipuheessa, että teksti on poikkeuksellinen elämäkerta, koska se ei sisällä muistelmia nuoruusvuosilta,kirjalla ei ole kaunokirjallisia pyrkimyksiä eikä se sisällä uteliaisuutta kutkuttavia tunnustuksia. Mutta käy niin kuin usein käy, kun vaikuttavuutta ei tavoitella, tekstistä tulee vaikuttava. Ja vaikka kirjassa esitetään keskiaikaisen ihmisen ajatusmaailmaa, hän paljastuukin hämmästyttävän moderniksi.
Kirja on lyhyt ja aika kevytlukuinen, mutta se kestää monta lukukertaa ja aina siitä löytyy uusia asioita joihin huomio kiinnittyy. Joka lukukerralla minua viehättää kertomus siitä kuinka Ignatius oli tavannut maurin, jonka kanssa oli alkanut väitellä Neitsyt Mariasta. Ignatius järkyttyi kuullessaan maurin uskovan Jeesuksen neitseelliseen sikiämiseen, mutta ei Marian ikuiseen neitsyyteen. Väittelyn jälkeen Mauri jatkoi matkaansa, mutta Ignatiusta keskustelu jäi vaivaamaan. “Hänet valtasi mielenkuohu”. Ignatius tunsi halua etsiä mauri vielä käsiinsä ja antaa hänelle tikarinpistoja siitä hyvästä, että tämä oli puhunut Neitsyt Mariasta niin epäkunnioittavaan sävyyn. Hän oli kuitenkin epäröinyt, että pitikö hänen tehdä niin vai ei. Lopulta hän oli antanut muulinsa päättää. Muuli päätti olla lähtemättä epäkunnioittavan maurin perään, tai siis kuten Ignatius ilmaisi, Herramme tahtoi, että muuli menisi toista tietä ja niin Mauri sai pitää henkensä.
Kohtauksessa näkyy Ignatiuksen hurskaus ja samalla hänen sotilastaustansa. Teologinakin Ignatius oli taistelija, jonka innostus pedagogiikkaan on tuottanut huomattavia tuloksia. Jesuiittojen kasvatus-, kouluttautumis- ja opetusinnon seurauksena on perustettu useita eurooppalaisia yliopistoja.Ehkä nyt on erityinen syy taas perehtyä jesuiittojen hengellisyyteen, koska meillä on kirkon historian ensimmäinen jesuiittataustainen paavi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti