Mafian naiset kertoo Italian saappaankärkeen, Calabrian maakuntaan pesiytyneestä ´Ndrangheta-mafiajärjestöstä. Se on nykyään Italian suurin ja vaikutusvaltaisin rikollisjärjestö, joka hallitsee Euroopan kokaiinikauppaa ja takoo vuosittain enemmän rahaa kuin McDonald´s ja Deutsche Bank yhteensä. Yli 53 miljardia euroa! ´Ndrangheta on levinnyt useisiin maihin. Sen toimintaperiaatteet ovat kuitenkin kaikkialla sanat. Suku tai klaani on perusyksikkö, jonka ydin koostuu verisukulaisista. Mafian naiset -teos kuvaa tätä talebaneihinkin verrattua mafiajärjestöä naisten näkökulmasta. Kirja singahti lukulistani kärkeen silkasta uteliaisuudesta. Halusin esitellä sen tässä blogissa, koska kannessa komeilee ruusukko-nauha ja kirja linkittyy jonkin verran katoliseen uskoon.
Mafian naiset koostuu poliisille rikoksia paljastaneiden mafiavaimojen tarinoista. He ovat päätyneet järjestön jäseniksi ´dranghetalaisen kanssa avioitumalla tai yksinkertaisesti ´dranghetaperheeseen syntymällä. Kodeissa sovitaan murhista, perustetaan laittomia yrityksiä ja säilötään huumeita, aseita sekä laitonta rahaa lasten ja naisten läsnäollessa. Pojat oppivat jo varhain tappelemaan ja ampumaan. Tytöt eivät saa yksin kulkea kodin ulkopuolella. Naiset elävät koteihin eristettynä huolehtien kodista ja lapsista, jotta miehet voivat ahkeroida ammattirikollisina. Abbaten mukaan ´Ndrangheta ei välttele julkisuutta, vaan pyrkii hallitsemaan sitä. Tässä todellisiin oikeustapauksiin perustuvassa kirjassa käytetäänkin järjestön jäsenten oikeita nimiä. Mafian salaisuuksia paljastaneet naiset ovat jo kuolleita tai elävät uuden henkilöllisyyden turvin viranomaisten suojeluksessa.
Kaikki valta `Ndranghetassa on keskitetty miehille, joiden omaisuutta naiset ovat. Siksi on tärkeää, että naiset synnyttävät mahdollisimman paljon poikalapsia ja siksi säännöt ovat miehille erilaiset kuin naisille. Avioliiton sakramentti on “uudistettu” naisten osalta niin, ettei uudelleen avioituminen miehen kuoleman jälkeenkään ole heille sallittua. Miehillä on toki vaimon kuoltua oikeus mennä uudestaan naimisiin kuten katolinen kirkko opettaa. Tällainen katolisen uskon ja kulttuurin vääristely tukemaan mafian tavoitteita on Abbaten mukaan Calabrian mafialle ominaista.
“Francesco lähti 1. syyskuuta 2005 Polsin pyhäkön juhliin, joita oli määrä viettää seuraavana päivänä. Tapaaminen oli tärkeä ´Ndranghetan miehille ja niin ollen myös Francescolle. Myöhemmistä rikostutkimuksista kävi ilmi, että tuona päivänä vuorten Madonnan luona olivat tavanneet klaanipäällikot, jotka päättivät työnjaosta ja neuvottelivat keskinäisistä sopimuksistaan. Mafiamaailman vääristyneen ja loukkaavan uskontokäsityksen mukaisesti paikan pyhyys laillisti ja vahvisti siellä tehdyt päätökset, ja samalla kirkon perinteiset tavat ja symbolit kieroutettiin mafian tarpeisiin sopiviksi.” (s. 87)
´Ndranghetan lapset viedään katolisiin karnevaaleihin ja nuorille pareille järjestetään suureellisia hääjuhlia. Juhlien tärkein osa on kuitenkin sen varjolla järjestetty mafiakokous. Koodikielessä pyhimys tarkoittaa ansiota ja evankeliumi vihkoa, johon on kirjattu hierarkia sekä uranousuihin vaadittavat rikokset. Mafiosot muodostavat sacra famiglian, pyhän perheen, jolla ei kuitenkaan tarkoiteta Joosefin, Marian ja Jeesuksen perhettä.
Mafian kaikkivoipaisuus tulee selväksi. Sillä on avustajia mediassa, oikeuslaitoksessa, terveydenhuollossa, politiikassa, liike-elämässä... Kaikkialla! Koteihinsa eristettyjä naisia vahtii omista ja miehen sukulaisista, ikätovereista, lähiseudun yrittäjistä ja naapureista koostuva mafian valvontakoneisto. Vaikka nainen haluaisi eroon rikollisjärjestöstä, kokemastaan väkivallasta tai onnettomasta avioliitostaan, ei hänellä ole keinoja tilanteensa muuttamiseksi. Jos hän hakee apua poliisilaitokselta tai terveydenhuollosta, hän saattaa tietämättään asioida ´Ndranghetan avustajan kanssa. Siis - jos hän edes pääsee sinne asti, eikä katoa selittämättömästi kodistaan tai joudu “liikenneonnettomuuden” uhriksi. Jopa naisten internetin käyttöä vahditaan tarkasti. Profiilin laatiminen sosiaaliseen mediaan riittää kunniamurhan syyksi, sillä naisen tulee olla miehelleen uskollinen. Osa apua hakevista naisista onnistuu kuitenkin saamaan apua poliisilta, sillä mafiaa vastaan taisteleva Italian hallinto sijoittaa Calabrian alueelle mafian ulkopuolisia viranomaisia mm. Pohjois-Italiasta.
Kirjan päähenkilöt ovat nousseet kapinaan ja henkensä uhmaten paljastaneet poliisille isiensä, veljiensä ja aviomiestensä rikoksia horjuttaen näin mafiaorganisaatiota. Naiselle se tietää loppuelämää viranomaisten suojeluksessa ja välien katkaisemista perheeseen, sukuun ja yleensä myös omiin lapsiin. Jos suojelu pettää, naisen elämä päättyy kunniamurhaan. Jokainen uuden elämän aloittamaan onnistuva nainen auttaa taistelussa mafiaa vastaan vahvistamalla muiden naisten uskoa irtioton mahdollisuuksiin. Mafian ulkopuolisilla italialaisilla on myös mahdollisuus lyöttäytyä yhteen vastustamaan mafiaa, sillä vaitelias sivusta seuraaminen ja suojelurahojen mukisematta maksaminen vain tukee mafiaa. Mafian vastaiseen taisteluun kuuluu myös calabrialaiskoulujen laillisuuskoulutus, jossa nuorila opetetaan suhtautumaan kriittisesti omaan kulttuuriinsa ja näkemään vaihtoehtoja sen ulkopuolella. Työtä riittää, sillä ´Ndranghetan sisällä ei ole aikeita toimintatapojen muuttamiseksi. Abbaten sanoin: “´Ndrangheta ei nykyaikaistu, päinvastoin, se pitää moderniutta paheena.”
Yhdistämme mafiaan pikemmin elokuvanostalgiaa perhepäivällisineen kuin 2010-luvun kansainvälisen ammattirikollisuuden. Moni meistä ottaisi naapuriinsa mieluummin mafiaperheen kuin Helvetin enkelit -järjestön jäsenen perheineen. Mafian naiset -kirjan kuvaama todellisuus näyttäytyykin täysin vieraana, jopa hankalasti kuviteltavana. Italiassa mafian sormet ulottuvat kuitenkin kaikkialle. Tietyt julkiset rakennushankkeet eivät ole valmistuneet kolmenkymmenen vuoden rakentamisen jälkeenkään. Lahjukset, uhkailu, murhat ja suojelurahat vaikuttavat Calabriassa kaikkien elämään edelleen vuonna 2014. Kirjassa niellään kokaiinipusseja, tapetaan tuomareita, myrkytetään perheenjäseniä, lavastetaan itsemurhia, hävitetään ruumiita ja valmistaudutaan klaanisotiin.
Kirjaa on monessa arvostelussa haukuttu hajanaiseksi. Minusta kirja oli helppo- ja nopealukuinen. Teksti toki oli dokumentaarisempaa kuin romaaneissa. Päänvaivaa aiheutti lähinnä kirjassa esiintyneiden Angeloiden, Marioiden, Giuseppejen ja Francescojen erottaminen toisistaan.
Toistan nyt kirjan jo arvostelleita, mutta en voi sille mitään. Miten on mahdollista, että ´Ndranghetan kaltainen rikollisjärjestö voi toimia tällä tavalla nykyajan Euroopassa? Täältä Pohjois-Euroopasta käsin se tuntuu täysin käsittämättömältä. Vai onko häiriö sittenkin minun päässäni? Olenko kuvitellut todellisuuden erilaiseksi kuin se on? Hämmennys kirjan lukemisen jälkeen on niin suuri, etten edes kykene ajatuksiani tässä enempää kuvailemaan. Lukekaa ja kokekaa mieluummin itse.
Lirio Abbate: Mafian naiset, 2014
Alkuteos: Fimmine ribelli, 2013
Suom.: Taru Nyström
Atena Kustannus Oy
216 sivua
Esittelyn kirjoitti Omena Anemo
Mitä olen mafian tyyppisistä järjestöistä kuullut ja lueskellut, niiden lähtötilanteena on tyypillisesti yhteiskunta jossa esivalta on etäinen, tehoton tai vihamielinen (mikä on ilmeisesti ollut tyypillistä mm. etelä-Italiassa kautta historian, mutta vastaavia löytyy muualtakin). Tällöin asioiden hoidossa on sitten ollut tarpeellista kääntyä epävirallisempien tahojen puoleen.
VastaaPoistaNämä sitten useimmiten korruptoituvat rikollisjärjestöiksi, vaikka alkuperäiset tarkoitukset ovatkin saattaneet olla yleviäkin, ja ilmeisesti asiaan kuuluu pitää yllä jonkinlaista moraalisuuden ja hurskauden julkisivua toiminnan sisällöstä huolimatta.