Huxleyn kirja on ollut aika pitkään korkealla päässä olevalla "pitäisi lukea"-listalla, nyt sitten tuli myös luettua. Ja vaikka kyseessä onkin utopiakirjallisuuden ja yhteiskunnallisen spefin klassikko, niin tästä löytyi muitakin ulottuvuuksia joita harvemmin kai mainitaan...
Huxleyn maailmaan oli toki tullut tutustuttua lukuisina viitteinä myöhemmässä kirjallisuudessa, mutta jos nyt joku ei satu tuntemaan niin kerrataan mistä on kyse: noin 600 vuotta jälkeen herramme Fordin, maailmanvaltiossa vallitsee tasapaino, rauha ja onnellisuus: jo alkiovaiheessa kukin yksilö sijoitetaan paikalleen yhteiskunnassa ja tämän tarkoitukseen sopivia ominaisuuksia kehitetään ja läpi elämän oloutetaan sopimaan omaan rooliinsa: epsilonit ovat onnellisia epsiloneina ja alfat alfoina. Kaikki kuuluvat kaikille, yksinäisyys on outoa samoin kuin mustasukkainen takertuminen johonkin yksittäiseen henkilöön tai asiaan, kulutus on kaikki kaikessa.
Ja jos joskus vähän ahdistaa niin voi ottaa pari tablettia somaa ja kaikki on taas hyvin.
Maailmaa tarkastellaan usean henkilön silmin, yksittäistä päähenkilöä ei ole tai se vaihtuu kesken kirjan, alkupuolella keskeisin henkilö on hivenen omalaatuinen alfa Bernard Marx, jolla on vaikeuksia sopeutua maailmaan, mutta mielenkiintoinen ratkaisu oli olla tekemättä tästä mitään yksin-kaikkia-vastaan -sankaria, aika pian käy ilmi että Bernard on aikamoinen ernu. Jälkipuoliskolla keskeinen henkilö on John Villi, joka tulee maailmanvaltion ulkopuolisesta yhteisöstä ja on näin tutustunut sivilisaation iloihin vain kuulopuheina.
Tätä kirjaa on luettu hyvin paljon yhteiskunnallisena spekulaationa, ja onhan moni kommentoinut että kuvaa modernia länsimaista kulttuuriamme varsin osuvasti, tulevaisuusmallina paljon uskottavampi kuin vaikkapa Orwellin 1984 (toisaalla maailmassa saattaa toki olla toisin).
Uskontoa toki myös puidaan, John Villin yhteisössä harrastetaan omalaatuista synkretismiä jossa yhdistyy kristinusko, animismi ja ties mikä ja maailmanvaltiossa on omat ekstaattiset riittinsä.
Mutta erityisesti kirjasta tuli mieleen teodikean ongelma: jos Jumala on kaikkivoipa ja hyvä miksi maailmassa on pahaa ja kärsimystä? Huxleyn kirjassa toteutetaan spekulaatio jossa korkeammat voimat ovat pyyhkineet maailmasta kärsimyksen. Kristinusko on pelastususkonto ja maailmanvaltiossa siis tarpeeton ja käsittämätön, ja samalla on luovuttu myös kaikenlaisesta muusta kuten taiteista ja tieteistä. Jostain syystä suurin osa lukijoista ei kuitenkaan pidä tätä kärsimyksen ongelman ratkaissutta maailmaa kovinkaan auvoisena..
Aldous Huxley: Uljas uusi maailma (Brave New World 1932)
Suom. I.H.Orras
Tammi 1944, 265 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti