Ursuliinisisar Marie de l`Incarnation
osoittautuu mielenkiintoiseksi katoliseksi tuttavuudeksi Natalie
Zemon Davisin kirjassa ”Kolme naista. Kolme elämää 1600-luvulta”
(Helsinki 1997). Nuori silkinkutojan leski toimi lankonsa
kauppahuoneessa ja samalla suuntautui mystiikkaan, kunnes hylkäsi
12-vuotiaan poikansa mennäkseen luostariin ja tullakseen
Pohjois-Amerikan ensimmäisen ursuliiniluostarin ja intiaaneille
opetusta tarjoavan tyttökoulun perustajaksi. Myös kaksi muuta
Davisin kirjan henkilöhahmoa, Hampurin juutalainen kauppias ja
suurperheen äiti Glick bas Juda Leib ja frankfurtilainen
protestanttinen taiteilija ja luonnontutkija Maria Sibylla Merian
olivat lähtöisin kaupunkilaisesta kauppias- ja
käsityöläisperheistä. Kaikki kolme tavallista naista päätyivät
historian lehdille kirjoitustensa ansiosta ja heidän kauttaan Davis
voi kertoa paljon uuden ajan alun elämästä Atlantin molemmin
puolin.
Kirjan avaa mielenkiintoinen kuviteltu keskustelu, jonka sen päähenkilöt ja kirjailija käyvät keskenään. Jo tämä oivaltava tapa aloittaa kirja lupaa paljon eikä jatko tuota pettymystä.
Kirjan ensimmäinen osa on omistettu
1646/1647 syntyneelle Glick bas Juda Leibille, joka on varakkaasta
hampurilaisesta suvusta kotoisin. Kahdentoista lapsen äiti ja
miehensä terävä liikekumppani aloitti jiddišinkielisen
omaelämäkerran, johon liittyy oppinutta keskustelua Jumalan kanssa,
keski-ikäisenä jäätyään leskeksi. Vuosikaudet hän torjuu
avioliittotarjoukset tja elättää itsensä ja vielä kotona olevat
lapsensa liiketoimilla. Hän järjestää heille myös hyvät
naimakaupat, joiden tarkoitus on osittain verkottua ajan Euroopassa.
Viimein hän myöntyy erään pankkiiriin kosintaan ja muuttaa 1700
uuteen kotiinsa Ranskan rajakaupunki Metziin. Mutta hänen toista
miestään odotti konkurssi ja kuolema, ja taasen Glicklin oli
otettava ohjat taloudenpidossa. Hänen omaelämänkirjoitelmansa oli
tarkoitettu vain lapsia varten, mutta hänen rabbina toimiva poikansa
ymmärsi äitinsä kirjoitusten arvon ja toimitti ne julkaistavaksi
tämän kuoleman 1724 jälkeeni. 1800-luvun kirjoittajat löysivät
Glicklin tekstit uudelleen. Hänen kirjoitustensa kautta Davis pystyy
lähentämään lukijaansa Keski-Euroopan juutalaiseen maailmaan ja
sen ajattelutapaan uuden ajan alussa.
Kirjan
toinen päähenkilö Marie Guyart (1599-1672) eli Marie de
l`Incaranation syntyi Toursissa käsityöläisen perheeseen ja
avioitui varhain silkinkutojan kanssa. Hän jäi pian leskeksi ja
kahden pienen poikansa Claude Martinin kanssa. Hän pääsi elämään
ja työhön sisarensa miehen omistamaan kauppahuoneeseen ja hoiti
tarmokkaasti sen asioita. Mutta hänellä oli toinen tärkeämpi
elämä mystisissä kohtaamisissaan Kristuksen kanssa. Ollakseen
ylkänsä arvoinen hän eli askeettisesti ja itseään piinaten,
lihaansa kuolettaen. Elettiin vastareformaation aikaa ja hänen
rippi-isänsä ymmärsi ja rohkaisi Marieta, kun hän poikansa
ollessa 12-vuotias jätti tämän sisarelleen ja hakeutui
ursuliiniluostariin. Elämä sääntökuntalaisena ei ehkä ollut
sitä mitä hän kaipasi, mutta hän kykeni karismallaan saavuttamaan
luostarissa merkittävän aseman. Marien elämän mullisti kuitenkin
uni, jossa hän oli tuntemattomassa maassa pelastamassa villien
sieluja.
Ja
kävipä niin, että hän suhteillaan onnistui järjestämään oman
ja luostarisisarensa lähdön Ranskalle kuuluvaan Montrealiin
nykyisessä Kanadassa. Sinne hän perusti ursuliiniluostarin ja
tyttökoulun, joka oli tarkoitettu sekä intiaanien että
ranskalaisten lapsille.
Marie
toimi luostarissa ja kohtasi intiaanikäännynnäisiä, joilta hän
oppi heidän kieliään, ja sai myös käsityksen että he elivät
samaan tapaan kuin hän itse syvästi hengessä. Davis vertaa sisar
Marien kirjoituksissaan antamaa kuvaa Montrealin ympäristön
metsäseuduilla toimivien jesuiittaisien kirjoituksiin, joista henkii
huomattavasti karumpi kuva kristinuskon juurtumisesta
alkuperäisasukkaisiin.
Kävipä
niin että Marien poika Claude Martin valitsi nuorukaisena
sääntökuntaelämän ja eteni elämänurallaan maallisesti katsoen
sangen pitkälle. Hän oli kirjeenvaihdossa äitinsä kanssa ja
koetti ilmeisesti käsitellä hylätyksi tulemistaan. Äidin
kirjeissä kuvastuu syyllisyydentunto pojan hylkäämisestä, mutta
samalla vakaumus että se oli Kristuksen tahto. Davisin tulkinnan
mukaan sekä äiti että poika näyttävät päässeen tuskallisen
muiston ylitse.
Claude
pyytää Marieta kirjoittamaan hengellisestä polusta ymmärtääkseen
tätä paremmin ja äiti tekee työtä käskettyä. Kun Marie sitten
kuolee, poika julkaisee toimitettuna äitinsä hengellisen
elämäkerran, jonka varustaa sen puhdasoppisuuden osoittamiseksi
tehdyillä omilla kommenteillaan.
En
paljasta enempää Marie L´Incarantion polusta jotta voit kokea itse
tämän elämäntarinan parissa löytämisen iloa.
Kolmantena
naisena uuden ajan alusta nousee protestanttinen taiteilija ja
luonnontutkija Maria Sibylla Merian (1647-1716), jonka elämä oli
myös etsimistä, vanhan hylkäämistä ja uuden elämän
valitsemista. Maria syntyi Frankfurtissa tunnetun taiteilijan ja
kustantajan Matthias Merianin ja hänen toisen vaimonsa lapsena.
Maria oppi isältään ja vanhemmilta veljiltään ammatin. Hän oli
aikansa lapsi ja kuten isäänsä häntä kiinnosti luonnontiede ja
erityisesti kasvit ja hyönteiset. Jo nuorena Maria julkaisi itse
kuvittamiaan ja tekstittämiään kirjoja kasvien ja hyönteisten
maailmassa. Noissa kirjoissa henkii vielä luottamus Jumalaan ja
Hänen luomansa maailman ihmeellisyyteen. Maria myös avioitui isänsä
oppilaan kanssa ja sai kaksi tytärtä.
Hänen
porvarillinen elämänsä joutui kuitenkin kriisiin ja hän jätti
miehensä muuttaen tyttäriensä ja äitinsä kanssa
labadistilahkolaisten kommuuniin Hollantiin. Hän ei koskaan
valottanut, mistä kriisissä oikein oli kyse. Mutta elämä
uskonyhteisössä osoittautui muuksi kuin hän oli kuvitellut ja
jälleen Maria hylkäsi entisen ja muutti tyttäriensä kanssa
Amsterdamiin. Loppu onkin taide- ja vielä enemmän
luonnontieteenhistoriaa.
Lainarahoilla
Maria ja tyttäret matkasivat Hollannille kuuluvaan Surinamiin,
jossa hän tallensi paikallista kasvi- ja hyönteispopulaatiota.
Hänen omat orjansa olivat parhaat oppaat Surinamin retkellä.
Palattuaan Amsterdamiin hän julkaisi teoksensa Surinamista ja
saavutti merkittävä aseman miesvaltaisessa oppineiden yhteisössä.
Mutta jokin oli muuttunut sitten nuoruuden teosten, sillä Jumalalla
ja Hänen järjestyksellään ei enää ollut sijaa Marian
tuotannossa jota ohjasi analyyttinen äly. En kerro enempää Maria Sibylla
Merianinkaan tarinasta, jotta voisit itse luoda kuvan hänestä ja
hänen maailmastaan.
Loppuyhteenvedossa
Davies käy lävitse naisten merkitystä, heidän yhtäläisyyksiään
ja erojaan.
Kirjan
luettuani minulle tuli tunne, että olin todella oppinut jotakin
uutta. Lukuelämystä täydensi kirjan hieno kuvitus. Davis Zemon, Natalie: Kolme naista. Kolme elämää 1600-luvulla. Suom. Jaana Iso-Markku. (Helsinki, 1997)
(Women
on the Margins, Three Seventeenth- Century Lives, Harvard University
Press 1994)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti